Yleisinnostuja

©ER Kyynikoista ei tykätä . Tämän olen saanut huomata viime aikoina, kun olen kyseenalaistanut ihmisten motiiveja huutaa Qatarin jalkapallon MM-kilpailujen boikottia. Kukaan ei kiistä, etteikö kyseessä olisi kaikin tavoin irvokas näytelmä: jo se, että kisat järjestetään marras-joulukuussa maassa, joka ei salli alkoholin tai homoseksuaalisuuden kaltaisia perusjuttuja, on 2020-luvun urheilukilpailussa surkuhupaisaa. Mutta kun kisojen avajaisseremoniat on pidetty, avauspotku puhallettu ja parit maalitkin jo nähty, alkaa olla vähän liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Yksittäisten TV-katsojien omaehtoisella boikotilla ei ole mitään merkitystä, mikä tuntuu olevan monelle vaikea pala nieltäväksi. En väitä, etteikö kisojen katsominen olisi moraalinen dilemma myös itselleni. Jalkapallon MM-kisat ovat olympiakisojen ohella maailman suurin urheilutapahtuma ja kaltaiselleni penkkiurheilijalle siksi erityinen. Vaikka on olemassa  huomattavasti viihdyttävämpiäkin pallopelejä, jalkapallo on suu...

Lapsikuninkaan hautakammiosta tuli vuosituhannen löytö: Tutankhamonin uusi elämä 100 vuotta Kärjistetysti tuntuu olevan niin, että aina kun jostain kauheasta tai ikävästä asiasta kuluu pyöreitä vuosia, sitä muistellaan näyttävästi läpi koko mediakentän. On näyttelyitä, juhlaluentoja, elokuvia, videopelejä ja hauta-arkkuja . Mutta sitten kun kerrankin olisi mahdollisuus muistella jotain positiivista ja mieltäylentävää, saamme tyytyä muutamaan nettiartikkeliin ja yhteen kirjaan . Amos Rexin melkein-ajankohtainen näyttelykin kerettiin korjata koronan aikana pois. Höh! Puhun tietysti siitä, että kuukauden tarkkuudella sata vuotta takaperin tehtiin vuosituhannen merkittävin arkeologinen löytö, kun Farao Tutankhamonin hauta löydettiin Egyptin kuninkaiden laaksosta marraskuussa 1922. Brittiläisen arkeologi Howard Carterin tinkimätön uurastus tuotti tulosta, kun jo tyhjäksi julistetusta maasta löytyi yllättäen maan uumeniin vievät portaat, joiden päästä paljastui sinetöity hautakammio.Tapa...

Olen siinä mielessä huonosti nykypäivän  algoritmitalouteen soveltuva kirjoittelija (tai "sisällöntuottaja"), että tiukasti yhteen teemaan keskittyvän blogin tai kanavan ylläpitäminen on minusta tylsää. Ainoa, josta oikeasti jaksan jatkuvasti intoilla, on elokuvataide . Mutta niin paljon kuin tykkäisin kirjoitella esimerkiksi historiasta, urheilusta, kulttuurista, politiikasta tai aikamme ilmiöistä, ei kukaan järkevä ihminen perusta sen seitsemääsataa blogia. Niinpä päätin, että lyödään kaikki saman virtuaalisen katon alle ja perustetaan tällainen yleisinnostujan yleisblogi yleiselle intoilulle.  Innostuminen on osa luonnettani. Pienestä pitäen olen intoillut vuoron perään monenlaisista asioista: luurangoista, avaruudesta, dinosauruksista, ufoista, koripallosta, formuloista, videopeleistä... Tunnusomaista innostukselleni on ollut sen syvyys ja intensiivisyys. Kun innostun jostakin, paneudun siihen täysillä kunnes tiedonjanoni on tyydytetty, tai on seuraavan mielenkiinnonkoht...