Mitä on innostuminen?

Olen siinä mielessä huonosti nykypäivän  algoritmitalouteen soveltuva kirjoittelija (tai "sisällöntuottaja"), että tiukasti yhteen teemaan keskittyvän blogin tai kanavan ylläpitäminen on minusta tylsää. Ainoa, josta oikeasti jaksan jatkuvasti intoilla, on elokuvataide. Mutta niin paljon kuin tykkäisin kirjoitella esimerkiksi historiasta, urheilusta, kulttuurista, politiikasta tai aikamme ilmiöistä, ei kukaan järkevä ihminen perusta sen seitsemääsataa blogia. Niinpä päätin, että lyödään kaikki saman virtuaalisen katon alle ja perustetaan tällainen yleisinnostujan yleisblogi yleiselle intoilulle. 

Innostuminen on osa luonnettani. Pienestä pitäen olen intoillut vuoron perään monenlaisista asioista: luurangoista, avaruudesta, dinosauruksista, ufoista, koripallosta, formuloista, videopeleistä... Tunnusomaista innostukselleni on ollut sen syvyys ja intensiivisyys. Kun innostun jostakin, paneudun siihen täysillä kunnes tiedonjanoni on tyydytetty, tai on seuraavan mielenkiinnonkohteen vuoro. Olen hurahtaja sanan parhaassa merkityksessä.

Suunnatonta kiinnostusta pidetään joskus autismin piirteenä. Vaikka en varmaan aivan neurotyypillinen ihminen olekaan (lieneekö kukaan?), mitään diagnoosia minulla ei ole. Innostus ei myöskään ole sama asia kuin pakkomielteisyys. Erittäin harvoin olen huomannut, että hurahdukseni olisivat häirinneet ns. tavallista elämää. Päinvastoin. Ne ovat elämäni suola! Minun on vaikea kuvitella kykeneväni nauttimaan elämästäni yhtä paljon, jos en voisi innostua asioista. Sellaisia aikojakin on ollut ja näitä tylsämielisyyden jaksoja on leimannut ahdistava päämäärättömyyden tunne.

Hurahdukseni eivät myöskään ole aina samanlaisia. Joku kestää viikon, joku useamman kuukauden. Jotkut innostukset sammuvat, joistakin tulee ikuisia intohimon kohteita. Joku vanha juttu saattaa jopa palata vuosienkin kuluttua uudelleen. Se on kaikki ihan normaalia. Pyrin itse asiassa jopa ihan tietoisesti herättelemään kiinnostustani erilaisilla tekosyillä (erilaiset vuosipäivät, ajankohtaiset tapahtumat tms. ovat hyviä sellaisia) ja hyödyntämään jo herännyttä intoani paneutumalla aiheisiin, joihin ei muuten tulisi perehtyneeksi. Esimerkiksi viime kesänä katsoin läpi kaikki italialaiset kannibaalielokuvat Man from Deep Riverin 50-vuotisjuhlan innoittamana, perehdyin kunnolla kyseisen alagenren historiaan ja kirjoittelin aiheesta pitkät pätkät instastooreihini.

Tämä blogi on tulee siis olemaan kuin suklaarasia. Koskaan ei tiedä, mistä sitä seuraavaksi innostuu, ja siinä se on tämän jutun suola. Ja muita latteuksia. Tarkoitus ei ole vakuuttaa ketään minkään asian tärkeydestä tai merkityksellisyydestä, saati jotenkin neuvoa, miten sinäkin voit olla oman elämäsi yleisinnostuja. Minä vain kirjoitan omaan blogiini ihan mistä itse haluan (poislukien Leffajutut, ne ovat edelleen omassa blogissaan). Lukea saa, jos vain kiinnostaa.